Bussimatkailua ja epäonnistuneita lenkkeilyotoksia

Täällä kirjoittelee väsynyt, mutta onnellinen koiranomistaja. Toinen väsynyt, hurja kanin tykö kaihoava otus nukkuu tyytyväisenä omalla paikallaan. Illalla Floki keksi, miten Ruslanin luo pääsee sivukujia - häkin edusta on suojattu mm. matkalaukulla - sohvan alta. Herra päätti työntää itsensä sohvanalustaa suojaavien kenkälaatikoiden välisestä pienestä raosta, josta pääsikin sitten suoraan pupun syliin. Onneksi Heilin kissamaisen nopeat refleksit palauttivat pikkukoiran sallitulle alueelle, ja äkkiä paikkaamaan pakoaukkoa.

Eilen käytiin tutustumassa bussimatkailuun yhden pysäkin taktiikalla. Hyvin sujui ja kuskina oli mukava rouvashenkilö, jonka sydämen meidän pikkumies nopeasti sulatti. Matka meni hienosti, vaikka Floki ei tainnut edes tajuta oikein koko homman jujua, toisaalta ihan hyväkin, seuraava kerta onkin vähän pidempi matka. Huomenna mennään taas, jos meikäläisen matkakortissa on virtaa.

Busseilun jälkeen koitti muuten uusi haaste, nimeltään hihnassa kävely. Ei sitä tosin voi edes haasteeksi sanoa, kun homma sujui kuin vanhalta tekijältä. Stoppeja tuli nolla, ja reippahasti kävi askeleet koko ainakin 300metrin matkan bussipysäkiltä kotiin. Pantakaan ei tuota enään oikeastaan tuskia, vaikka sen laittaminen tuntuu Flokista varsin ylitsepääsemättömältä ongelmalta.

Tänään oli vuorossa metsään tutustumista hihnassa, joka ei sekään ollut homma eikä mikään. Floki tyytyväisenä tessutteli metsässä kuin omistaisi koko Kalkun. Otin kamerankin mukaan, mutta eipä siitä meinannut tulla mitään, kun koitin ottaa kauempaa kuvan, niin tämä olikin jo jaloissa pyörimässä.

Hirveetä riehuntaakin oli iskän mukaan tänään tapahtunut. Meiksin piti käydä kaupungissa hoitamassa asioita, ja miesväki jäi kaksin pitämään taloa pystyssä. Mikäs siinä, kyytiä oli saanut mm. iskän reppu, mun cruiseri, lehtiteline, iskän varpaat ja jokainen lelu mikä tästä talosta löytyy.

Tässä ollaan lähdössä sinne busseilemaan. Äitin kuvaustaidot kunniaan. Miksi käyttää järkkäriä, kun kuvat voi ottaa esim. perunalla.

''Häh, minäkö muka riiviö?''

Floki on löytänyt äänensä ja näyttelijäntaitonsa. Eilen saatiin raivarit, kun en ottanutkaan pientä prinssiä syliin ja sänkyyn (sängyn idean tämä Sherlock on keksinyt ihan itse, ei oo päässyt tassullaankaan koskemaan sängyn pintaa), vaan jätinkin tämän ihan yksin kylmälle ja pimeälle lattialle. Yritä siinä sitten komentaa paikalleen nauramatta, kun toinen ylinäyttelee tavalla mistä Hollywoodin ylistetyimmätkin tähdet olis ylpeitä.

Kompromissi löytyi, kun Flokille kelpasi se, että istuin sohvalla touhottajan oman paikan vieressä, kunnes pikku prinssi oli rauhoittunut. 

Nyt onneksi mentiin nätisti itse nukkumaan.