Hiljaiseloa ja kuulumisia

Kovin pitkä aika viime kirjoittelusta. Kaikennäköistä on tapahtunut, ja hurjaa kehitystä saa olla seuraamassa joka päivä. Kyllä toi pentu tekee mut niin onnelliseks kaikilla hassuilla tempauksillaan.

Ollaan alettu harjoittelemaan istu- ja paikkakäskyjä, myös ''ei ota''-käsky alkaa pikkuhiljaa avautumaan. On ihanaa nähdä kun Floki hoksaa jonkun asian mitä siltä pyytää. ''Ei ota''-käsky alkoi valkenemaan jo toisella harjoittelukerralla. Floki osaa myös paikkakäskyn, jos ympärillä ei ole hälinää. Ennätys on kolme askelta taaksepäin ja viiden sekunnin paikallaolo. Perjaatteessa Flokin voi siis istuttaa eteiskäytävän toiseen päähän, ja siellä se pysyy ja odottaa kärsivällisesti herkkua.

Toinen pentupiirikin oli tossa muutamaviikko sitten. Floki uskalsi jo vähän alkaa leikkimään muiden pentujen kanssa, ja viimeisen viidenminuutin aikana riemu vasta repesi, ja Floki oli ihan yhtä vaudissa kun muutkin pennut. Erityisesti whippetpentu Musti oli aivan ihana. Floki oli vähän turhan hidas ja pieni Mustin vauhtiin, mutta aina ohimennessä oli katseessa tiettyä haikoisuutta.

Juhannus vietettiin isovanhempien mökillä, ja Floki tekee kyllä kaverin ihan jokaisesta. Mummon ja ukin puolesta Floki olisi voinut jäädä mökille vaikka koko kesäksi, ja varmasti oli Flokken samaa mieltä. Niin paljon tilaa temuta ja monta uutta kaveria rapsuttamassa. Mökillä selvisi myös, että Floki rakastaa lapsia. Pikkuserkut ja Floki tekivät kyllä hassun ystävyyssuhteen. Kun tultiin kotiin ja jos kävelyllä tulee vastaan lapsia niin on kyllä pentu niin mutkalla ja korvat viistää päätä ilosta.

Eilen oli kolmas pentupiiri, ja Floki pisti riekkuen. Edellisten kertojen jännityksestä ja hissuttelusta ei ollut tietoakaan, ja mukana oli paljon niitä ujoja ensikertalaisia. Floki olikin porukan leikkiin lietsoja ja villitsijä. Koska pienten pentujen ryhmä oli niin hiljainen, ja Flokilla oli vielä paljon energiaa leikkiin, saatiin jäädä vielä isojen pentujen piiriin. Tässä oli vain kolme koiraa mukana, joista Floki ymmärrettävästi oli pienin. Vaikka pienten pentujen piirissä Floki oli se vauhdikkain, niin nyt meinattiin jäädä vähän isojen vauhdista. Yritys oli kuitenkin kova, ja aina kun juoksuleikki loppui oli Floki mukana haukkumassa ja touhuamassa.

Rokotus ja terveystarkastus sujuivat myös hienosti, ja rokottamista ei Floki varmaan edes tajunnut.
Ollaan muuten menty pentupiireihin pyörällä, niin että Floki matkustaa kantokassissaan iskän selässä. Toimii, vaikka välillä kassista kuuluu hämmentynyttä maukumista. Enskerralla ei tosin varmaan voida enää pyörällä mennä, kun Floki painaa jo melkein 5kg.

Chillaillaaaaaan kadunkulmilla ja puistoissa

Tänään oli taas jännityspäivä, kun lähdettiin katsastamaan Tampereen keskustaa. On kyllä ihmeellistä miten paljon saa kavereita kun kävelee pienen ranskispennun kanssa ympäriinsä. Kyllä on ihmisillä hymy herkässä, olis samanlaisia muutenki ni maailma olis paljon kivempi paikka.

Käytiin sitten Laikunlavalla moikkaamassa kamuja, ja hui kauhistus kun pientä jännitti kun bändi rupes soittaan. Päätettiin siirtyä jätskeille Gelaterialle, ja heti oli taas rento koira mukana. Kova ääni varmaan pisti pasmat sekasin.

Huomenna lähetään Flokin kanssa tutoroimaan koululle uudenkarheita ykkösiä, kun nämä tulevat varmistamaan koulupaikkansa. Ilman meiksin huippua sähköpostiviestiä rehtorillemme, joka alkoi sanoin Kesätervehdys, oi rehtori, ei varmasti olisi Floki päässyt mukaan. Huomenna sitten taas uusi jännittävä asia, mutta onneksi bussimatkailu ei ole enään homma eikä mikään.

Muuten Flokille kuuluu oikein hyvää. Pallot on pop, Rusku on maailman paras juttu (ja sen häkki minne on kiva sillointällöin sukeltaa jos Heilin silmä välttää) ja ruoka maistuu.

Flokin lemppatytöt Lotta ja Karo

© Karoliina Saastamoinen

Ensimmäinen pentupiiri ja rentoa bussimatkailua

On meillä kyllä ihmeellinen bulla. Bussissa ollaan oltu nyt tasan kolme kertaa, ja matkat taittuvat joko sylissä nukkuen tai ikkunasta ulos tuijotellen. Minkäänlaista hinkua pois ei ole, ja Floki on sitä mieltä, että ''mennään ihmeessä pidempääkin matkaa, eipä tässä mitään hätää ole''. Huippu rentoilija siis, jolta löytyy kyllä se riehuntapuolikin.

Tänään käytiin ensimmäistä kertaa Eläinystäväsi lääkärin järjestämässä pentupiirissä. Floki oli kyllä hulinoiden rapsutelluin koiravauva, kun oli ihan eri puusta kuin muut. Piiristä löytyi nimittäin kolme russelia, muutama noutaja, villakoira ja snautseri. Aluksi Flokia jännitti hurjasti, ja turvaa yritettiin löytää ihmisten jaloista. Pikkuhiljaa jätkä kuitenkin reipastui, mutta ei vielä ihan leikkiin rynnännyt tarkkaili tilannetta pitkään. Ehkä ensilauantaina uskallaudutaan jo mukaan. Russeleilla varsinkin oli niin kova vauhti päällä, että Floki ihan hämmentyi. Ihanan kasvattajan kuvaus Flokista 'tutkailijana' pitänee siis hyvinkin paikkaansa oman pentueen ulkopuolellakin.

Hihnassa kävellään myös jo ihan reippaasti. Selvänä suunnannäyttäjänä toimii meikäläisen jalat, ja Floki on hurjasti tykästynyt sinisiin Vanseihini. Mistä lie johtuu, mutta jos ne jalassa pysyy poika polulla, niin mikäs siinä! Pennun unenlahjatkin tuli tänään hyvin esiin, kun jouduttiin kävelemään bussipysäkiltä melkein kilometri kotiin, ja Floki tyytyväisenä nukkui, siis ihan oikeasti nukkui koko matkan sylissä. Ei mitään torkkumista, vaan ihan puhdasta unta. Pentupiirin hulinat selvästi siis väsyttivät tämän kaverin.

Pupun ja Flokin suhteeseen kuuluu senverran uutta, että Floki yrittää käyttää samaa tekniikkaa Ruskuun ja meitsiin. Siis järkyttävää huutamista ja haukkumista, kun Ruskun alue on rauhotettu matkalaukulla. Ikävä on siis kova, vaikkei pupua ihan hirveästi Flokin touhut kiinnosta. Tänään touhupeter aka. Floki yritti hypätä Ruskun häkkiin, ja oli vähällä ettei onnistunut. Taas Heilin kissamaiset refleksit oli koetuksella.

Iltaisin, kun itsekin olen kömpinyt sänkyyn alkaa sitten uusi hulabaloo. Floki on nimittäin vahvasti sitä mieltä, että hänenkin paikkansa on sängyssä. Itku ja huuto ja haukkuminen on korviaraastavaa, eilen siltä onneksi vältyttiin. Saas nähdä onko tänään taas sama ruljanssi edessä, vai tyydytäänkö suoraan omaan petiin. Itse olen pyrkinyt jättämään käytöksen täysin huomiotta, ja näyttää toimivan.

Kuvassa esillä myös suomalaista kesämuotia

Bussimatkailua ja epäonnistuneita lenkkeilyotoksia

Täällä kirjoittelee väsynyt, mutta onnellinen koiranomistaja. Toinen väsynyt, hurja kanin tykö kaihoava otus nukkuu tyytyväisenä omalla paikallaan. Illalla Floki keksi, miten Ruslanin luo pääsee sivukujia - häkin edusta on suojattu mm. matkalaukulla - sohvan alta. Herra päätti työntää itsensä sohvanalustaa suojaavien kenkälaatikoiden välisestä pienestä raosta, josta pääsikin sitten suoraan pupun syliin. Onneksi Heilin kissamaisen nopeat refleksit palauttivat pikkukoiran sallitulle alueelle, ja äkkiä paikkaamaan pakoaukkoa.

Eilen käytiin tutustumassa bussimatkailuun yhden pysäkin taktiikalla. Hyvin sujui ja kuskina oli mukava rouvashenkilö, jonka sydämen meidän pikkumies nopeasti sulatti. Matka meni hienosti, vaikka Floki ei tainnut edes tajuta oikein koko homman jujua, toisaalta ihan hyväkin, seuraava kerta onkin vähän pidempi matka. Huomenna mennään taas, jos meikäläisen matkakortissa on virtaa.

Busseilun jälkeen koitti muuten uusi haaste, nimeltään hihnassa kävely. Ei sitä tosin voi edes haasteeksi sanoa, kun homma sujui kuin vanhalta tekijältä. Stoppeja tuli nolla, ja reippahasti kävi askeleet koko ainakin 300metrin matkan bussipysäkiltä kotiin. Pantakaan ei tuota enään oikeastaan tuskia, vaikka sen laittaminen tuntuu Flokista varsin ylitsepääsemättömältä ongelmalta.

Tänään oli vuorossa metsään tutustumista hihnassa, joka ei sekään ollut homma eikä mikään. Floki tyytyväisenä tessutteli metsässä kuin omistaisi koko Kalkun. Otin kamerankin mukaan, mutta eipä siitä meinannut tulla mitään, kun koitin ottaa kauempaa kuvan, niin tämä olikin jo jaloissa pyörimässä.

Hirveetä riehuntaakin oli iskän mukaan tänään tapahtunut. Meiksin piti käydä kaupungissa hoitamassa asioita, ja miesväki jäi kaksin pitämään taloa pystyssä. Mikäs siinä, kyytiä oli saanut mm. iskän reppu, mun cruiseri, lehtiteline, iskän varpaat ja jokainen lelu mikä tästä talosta löytyy.

Tässä ollaan lähdössä sinne busseilemaan. Äitin kuvaustaidot kunniaan. Miksi käyttää järkkäriä, kun kuvat voi ottaa esim. perunalla.

''Häh, minäkö muka riiviö?''

Floki on löytänyt äänensä ja näyttelijäntaitonsa. Eilen saatiin raivarit, kun en ottanutkaan pientä prinssiä syliin ja sänkyyn (sängyn idean tämä Sherlock on keksinyt ihan itse, ei oo päässyt tassullaankaan koskemaan sängyn pintaa), vaan jätinkin tämän ihan yksin kylmälle ja pimeälle lattialle. Yritä siinä sitten komentaa paikalleen nauramatta, kun toinen ylinäyttelee tavalla mistä Hollywoodin ylistetyimmätkin tähdet olis ylpeitä.

Kompromissi löytyi, kun Flokille kelpasi se, että istuin sohvalla touhottajan oman paikan vieressä, kunnes pikku prinssi oli rauhoittunut. 

Nyt onneksi mentiin nätisti itse nukkumaan.

Ensimmäinen vieras ja aamutuntien spontaania puputtelua

Päivä lähti mukavasti käyntiin, kun aamulla neljältä heräsin kovaan tuhinaan ja touhuamiseen. Floki oli päättänyt ottaa Ruskun kaverikseen, ja pojat touhuilivat keskenään pupun häkin edessä. Meinas meikäläiselläkin tulla kiire erottamaan kaverit, ettei vahinkoja tapahdu, mutta selvää molemminpuoleista hyväksyntää on siis jo ilmassa. Täksi yöksi laitan kyllä häkin kiinni ja Ruskulle paljon pupellettavaa, ettei tarvi alkaa aamulla heti ensimmäisenä olla pelkäämässä kanin korvien puolesta tämän pikkuherran naskalihampaiden alla.

Ensimmäinen ulkopuolinen vieraskin kävi tänään, ja lyhyen alkuihmetyksen jälkeen alkoi Iidan ja Flokinkin juttu luistamaan. Iidan kanssa oli mukava leikkiä, ja ottaa silityksiä ja halejakin vastaan. Iida on siis meitsin hyvä kaveri, joka pyörii meillä usein. Floki saa tästä mukavan hoitotädin, jos mulla alkaa mökkihöperyyttä
kesän aikana ilmenemään. Kovasti maistuu uni ja ruoka, ja välipaloja saisi olla Flokin puolesta vaikka koko ajan.

Tänään laitettiin myös panta ensimmäistä kertaa kaulaan, ja suurin ihmetys taisi olla sen pituus. Flokin mielestä oli hurjan ärsyttävää, kun pannan pää jäi lerpattamaan, ja pitihän sitä sitten vielä lyhentää. Tämän jälkeen kelpasi olla sylissä panta kaulassa, ja aivan rauhassa. Kun nakit alkoivat painamaan silmää, otettiin panta pois ja suoraan petiin nukkumaan. Vaikka Flokin puolesta olisi kiva nukahtaa aina syliin, ja sitten mystisesti herätä omalta paikalta, on peti alkanut löytymään uneliaana jo ilman sylittelyä. Unilta herätessä on aina suuntana pissapaikka tai ulko-ovi.

Korvienputsausoperaatiokin sujui miltei ongelmitta, vaikka pientä vastahakoisuutta oli ilmassa. Korvat saatiin putsattua kunnialla ja huomenna on vuorossa uusia jännittäviä asioita, joihin sisältyy esimerkiksi bussimatka, yhden pysäkin taktiikalla ja mahdollinen koirakaverin tapaaminen. Ensi lauantaista alkaakin muuten Flokin pentupiirissä käymiset, kun meidän eläinlääkäriasema Eläinystäväsi Lääkäri kyseisiä häppeninkejä järjestää. Bussilla mennään Epilään, ja tästä syystä alkaa siis bussimatkailun alkeet.

Suurta iloa tuo tämä patukka tähän talouteen, ja sydän tuntuu pakahtuvan aina kun näkee pienen touhuilevan itsekseen tai tuovan pallon ihan just sulle.

Tästä se lähtee

Täällä kirjoittelee pienen ranskanbullipentu Flokin ihminen Heili. Kameran omaavana ja kirjoittamisesta tykkäävänä ajattelin, että olisi mukavaa päivitellä tänne pienen aarteen kasvusta, ja siitä miten elämä Flokin kanssa etenee. Ja onhan näitä ihana lukea sitten myöhemminkin, ja muistella pienen patukan alkutaivalta.

Yolandan Ivanesq, eli tutummin Floki saapui meille 31.5.2014. Flokin taival alkoi 7.4.2014 kun hurmaava ja älykäs Yolandan Jewel saattoi maailmaan Flokin sisaruskatraan Yolandan kenneliin Espooseen. Muutama päivä pentujen syntymän jälkeen, sattui Miettisten perhe Tampereelta Yolandan kennelin kotisivuille, ja tästä voisi sanoa meidän tarinan alkaneen. Nyt Floki tuhisee unissaan lattialla mun vieressä, ja näkee unia varmaan piimämeristä ja Oscar herkkupaloista.

Meillä on nyt ensimmäinen yö, ja kokonainen päivä takana. Matka sujui leppoisasti meikäläisen sylissä nukkuen. Kotiin kun päästiin, oli ihmetystä noin 5min jonka jälkeen oltiinkin jo valmiina touhuamaan ja tutkimaan uutta kotia. Tähän iltaan mennessä on tämä pentu ottanut jo koko talon haltuun, ja meidän sydämet.

Eilinen ensikohtaaminen meidän pupun, Ruslanin kanssa oli varsin jännittävä kokemus itse kullekin. Ruslan tuijotti häkistä ensin vihaisesti Flokia, jonka jälkeen alkoi protestointi paukuttaen. Kun Floki oli illalla nukahtanut ja vaikutti mahdollisimman viattomalta, uskaltautui Ruskukin tutkimaan uutta tulokasta. Tänään kaverukset ovat ottaneet kontaktia useamminkin, ja Flokilla olisi kauhea hinku päästä leikkimään pupun kanssa. Äkkiä vaan puruluuta väliin ja ajatuksia muualle, kyllä näistä silti vielä selvät kaverukset tulee.

Pentu nukkuu, ja huomaa toista tuijotellessa, että alkaa itseäkin vähän uni painamaan. Alle vielä kuvia päivän touhuista.

Ruoka ja uni maistuu, pallot on hauskoja, eikä vielä oo maha mennyt sekasin *kop kop*. Tästä on hyvä lähteä seuraavaan päivään.